Kuvaan jazz-musiikkia, koska se elää hetkessä — soolon huippukohta, muusikon suljetut silmät, valon ja varjon vuoropuhelu lavalla. Mustavalkoinen valokuvaus soveltuu täydellisesti genreen, jossa kontrasti on kaikki.

Olen seurannut Helsinki-alueen jazzkenttää yli kymmenen vuoden ajan, kamerana Sony Alpha ja linsseinä 70–180 mm. Kuvaan harvoin salamalla — oikea valo löytyy aina lavalta.